Helmikuun ruokamenot

Helmikuussa tavoite oli kiinnittää huomiota ruoan alkuperämaahan. Kuvittelin tämän selvästi helpommaksi tehtäväksi kuin mitä se todellisuudessa onkaan. Ihan ensiksi tuli vastaan se ongelma, että olisi määritettävä minkä kelpuutan kotimaiseksi. Moni tuote pakataan lopullisesti Suomessa, mutta raaka-aineet tuodaan jostain ihan muualta. Päädyin sitten siihen kompromissiin, että kelpuutin mukaan kotimaassa pakatut tuotteet tällä kierroksella. Kaupassa kului tällä metodilla jo jokatapauksessa moninkertaisesti aikaa aiempaan nähden, joten jos olisin tutkaillut vielä raaka-aineiden kotimaisuusprosentteja, olisi kaupassakäynti kuluttanut aikaa jo ihan epäinhimillisen paljon.

Yllätyksiä tuli myös vastaan. Moni kotimaiseksi mieltämäni tuote ei sitä tarkemmassa tutkailussa ollutkaan. Esimerkiksi Flora margariini on Unileverin tuote, ja siitä ei valmistaja halua mainita alkuperämaata lainkaan. Lisäksi Felix sinappikurkkusalaatti tehdäänkin Virossa. Tyhmä oletus, mutta olisin arvellut näitä molempia kotimaisiksi.

Sen sijaan positiivisiakin yllätyksiä tuli vastaan. Lotus Embo wc-paperista löytyi avainlippumerkintä. Lisäksi Fazerin jäätelötuutit ovat kotimaista tekoa. Samaten maitotuotteista lähes kaikki käyttämäni.

Ruokavalion noudattaminen asetti haasteita. En juuri syö lihaa, ja maitotuotteitakin normaalisti niukasti. Käytän sensijaan paljon hedelmiä, kasviksia, marjoja, papuja, linssejä ja siemeniä. Valitettavasti nämä ruokavalioni peruspilarit tahtovat täällä pohjoisessa olla ulkomailla tuotettuja. Marjat toki saa pakastimesta kotimaisena, samaten juurekset, salaatit ja tomaatit löytyvät. Siinä se sitten aikalailla onkin. Kesällä tarjonta on toki huomattavasti laajempi.

Yritin siementen ja papujen kanssa valita mahdollisimman lähellä tuotetut vaihtoehdot. Lisäksi valitsin mielikuvien mukaan parempia tuoteita. Esimerkiksi Kanadassa tuotetut linssit ovat oletukseni mukaan sekä vähemmin ympäristömyrkyin, että paremmin ihmisoikeuksin tuotettuja kuin Kiinassa kasvatetut pavut. Tämä tosin pohjaa vain oletuksiin, korjata saa jos omaa parempaa tietoa asiasta.

Tässä sitten vielä niitä kuitteja:

Yhteensä kauppaan kului tässä kuussa 313,41 euroa. Luku on todellista pienempi, koska olimme viikon reissussa enkä tietenkään käynyt tällöin kaupassa. Mikäli tuon asian haluaa siis ottaa huomioon, oikeampi summa saattaisi siis olla 417,88 euroa (luku suhteutettuna viikon puuttumiseen). Summa vastaa aika tarkkaan sitä, mitä oletankin kuluttavani ruokakauppaan kuukaudessa. Näinollen projekti ei erityisesti näkynyt loppusummassa. Miehellä sitten menee oletettavasti suunnilleen sama summa ostoksiin. Emme laske taikka tasaa talouden kauppaostoksia mitenkään vaan kaupassa käy se, jonka aikatauluun käynti paremmin sopii.

Kuun tavoite oli siis ostaa kotimaista aina kun se oli mahdollista. Jonkin verran tein valintojakin tähän perustuen, esimerkiksi käytin kahvissa maitoa soijamaiton tilalla tässä kuussa. Suosin myös marjoja tavallista enemmän, koska ne saa kotimaisena. En kuitenkaan alkanut muuttelemaan ruokavaliotani ihmeemmin.

Kuiteista laskettuna alleviivattujen, eli ainakin osin kotimaisten, tuotteiden osuus ostoista on 68/155, eli 44%. Yllättävän paljon valinnoilla pystyy siis halutessaan talvikautenakin suosimaan kotimaista.

Koin kuukauden ehdottomasti hyödyllisenä. Ruoan alkuperää tuli tutkittua ja mietittyä selvästi aiempaa enemmän. Voisin ensi kuussa kuukauden oman projektin lisäksi merkitä kuittiin myös kotimaiset tuotteet, sen verran mielenkiintoista asiaa oli seurata.